Meidän kesä 2015

Syksy etenee kohisten, joten tässä välissä onkin hyvä palata (kylmään) lyhyehköön kesään! Mitä kaikkea toimintaa se meidän piireissä pitikään sisällään?

Kesäkuussa laskin päiviä mun ja Minoksen ensimmäiseen näyttelyesiintymiseen. Jännitys oli ihan valtava, ja varsinkin ruunan adoptiokasvattaja sai tästä jännityksestä kuulla harva se päivä. Tallinomistaja sai myös osansa kun joka tallikerralla kauhistelin päivä päivältä lähestyvää näyttelypäivää! ;-)

13.6. pyörähdettiin Turun Metsämäen raviradalla näyttelyissä. Itse olin varautunut kakkospalkintoon, ja olisin tähän ollut erittäin tyytyväinen. Minos oli ainut luokassaan, ja kun ruunan ulkomuoto miellytti hollantilaisen Remond Molenkampin silmää kovasti, sai mustuainen ykköspalkinnon, ja käskyn tulla parin vuoden päästä samaisen tuomarin näytille uudestaan. Minos oli myös ryhmävoittaja ollessaan luokkansa ainut. Mä olin tässä kohtaa jo yhtä hymyä! Huh, kun voi pieni ihminen tulla iloiseksi saadessaan ruusukkeita käteen! Tallinomistaja, adoptiokasvattaja ja muut samaan porukkaan kuuluvat onnittelivat kovasti.

Minos ja Canna's Fonzie - luokkavoittaja ja paras nuori ori.

Hetken odottelun jälkeen oli paras nuori ori -kehä. Me ei sinne oltu menossa aluksi, mutta kun tuomari varta vasten meidät sinne halusi, niin kiltisti tottahan toki mentiin. Molenkamp sanoi minulle "for you I have a special prize" tai jotain sinne päin. Olin vaan että joo, kivaa! Saadaan varmaan joku pieni pehmolelu tyyliä "söpöin nuori poni". Kohta Minoksen näyttelysuitsissa olikin kiinni niin pal pirun hieno ruusuke jota vähän ihmettelen käveltiin kehästä pois. Tallinomistajan ja adoptiokasvattajan ilmeet olivat mainiot, kun kehän ulkopuolella näytin ruusuketta ja sanoin "tämmönen me saatiin, emmä tiiä mikä tää on mut joku spesiaalijuttu!". Hetken päästä minuakin vähän valaistiin, ja kerrottiin ettei tämä erikoispalkinto ole vain joku pikkujuttu, vaan aika arvostettu palkinto. Itsesasiassa Turun näyttelyn BIS1 tamma sai samaisen Stepelon erikoispalkinnon! Taisi Molenkamp siis tykätä ponistani :-) Turun näyttelyn jälkeen olin heti samana iltana odottamassa jo kovin kuukauden päässä olevia Mynämäen rotunäyttelyitä, millään en olisi malttanut odottaa niin kauaa!

Turun kotiintuomiset!

Heinäkuun ensimmäinen päivä musta tuli myös virallisesti "vain" kahden ponin omistaja, kun Safi siirtyi kokonaan toisen omistajan, Outin nimiin. Ikävä kultaista tammaa on edelleen valtava, ja huoli kesäihottumaa kohtaa suuri.

Mynämäellä oli siis kesämme toiset rotunäyttelyt, 11.7. jos tarkkoja oikein ollaan. Tuomarina oli suomalainen Marianna Paavolainen. Koska nuorten ponien luokissa ei ollut paljoa osallistujia, oltiin 1- ja 2vuotiaiden orien ja ruunien luokat yhdistämään. Me kisattiin kahta 2vuotiasta oria vastaan, olin aamulla aika varma, että me ei muuten näissä mätseissä pärjätä.

Ponilapsi yllätti kotikatsomot jälleen, kun ruuna pääsi korkeimmalle korokkeelle, ollen paras nuori ori ja luokkavoittaja. Mynämäen rotunäyttelystä saatiin IIpalkinto. Me pyörähdettiin myös champion nuoren valinnassa, josta Miltsi sai reserve champion nuoren palkinnon. Mynämäen näyttelyt menivät siis nekin aika loistavasti!
Miltsi ei kuitenkaan ollut Myniksen kehässä ainut, jonka kanssa kävin kehässä pyörähtämässä. Ruunan panikaveri Penni 1v sai myös kakkospalkinnon ja sijoittui muistaakseni luokan keskivaiheille. Päivän kruunasi ehdottomasti se, kun Miltsin laumanjohtaja ja Pennin emä Rosen palkittiin niin ykköspalkinnolla, ollen myös luokkavoittaja ja champion tamma. Rosen vielä meni ja voitti koko näyttelyn! Rosenin tämänkesäinen varsa Tintti oli Myniksellä myös esiintymässä, pikkuneiti sai kakkospalkinnon, ollen luokkavoittaja, paras tammavarsa ja reserve champion varsa. Ei siis todellakaan mikään turha reissu! Myniksen näyttelyreissu jäänyt ehkä eniten mieleeni kesän koitoksista.

Astetta hurjempi orhi Mynämäen luokkavoittaja kuvauksissa!

Tasan kuukauden päästä Mynämäen näyttelystä oli edessä mun ja Minoksen eka Hippoksen näyttely. Ajettiin Ikaalisiin autossa myös Rosen ja Tintti. Ikaalisissa poneja arvosteli Mynämäen tapaan Marianna Paavolainen sekä Outi Talvi.
Virallisen mittauksen jälkeen suunnattiin kehään (Miltsi oli 92,5cm säältään, lautaskorkeus 95cm), raviliikkeet näytettiin hienosti mutta rakennearvostelussa hypittiin taas vähän pystyyn. Hippoksen kehissähän luetaan arvostelu heti yksilöarvostelun jälkeen. Kuuntelin pisteitä jännityneenä, ja mietin itsekseni, että voisko olla, että ykkönen napsahtaisi... ja ykköspalkintohan sieltä tuli! Aivan valtavan upea fiilis - taas! Minoksen pisteet olivat 8,5/7,5/8/8/7,5/7/8/8,5/8/8/6.

Ikaalisissa jalostusarvosteltiin myös Rosen, ja tamma kantakirjattiin hienosti ykköspalkinnolla. Upea päivä taas, kertakaikkiaan! Mikäs tässä, hienojen ponien kanssa harrastaessa :-)

Samalla viikolla Ikaalisen kanssa oli kesän odotetuin shettistapahtuma, kun Ypäjällä oli kansainväliset shetlanninponinäyttelyt. Kauan odotetut, pelätyt ja jännitetyt!
Minos oli luokassaan (1-3v mustat ruunat) ainut vuotias ruuna, ja olin taas varma jumbosiasta. Tuomari koostui brittiläisestä, suomalaisesta ja hollantilaisesta tuomarista. Minos päätyi loppujenlopuksi luokkansa toiseksi ja sai kultapalkinnon, mikä siis vastaa ykköspalkintoa! Fiilis oli taas, kuten arvata saattaa, aikastlailla mainio laatuaan! Minoksen kehän jälkeen näytin lauantaina vielä Pennin, tamma sai hopeaa ja oli muistaakseni luokassaan 6/9. Tamma esiintyi hienosti!

Sunnuntaina jännitys oli moninkertainen, kun esitettävänäni oli Rosen sekä lisäksi Miltsin adoptiokasvattajan hieno tamma Madicken. Rosen oli heti aamusta(vai Madicken? en muista!), ja kovassa seurassa päädyttiin sijalle kaksi. Tamma sai harmittavasti hopeaa. Mutta taso oli tässä luokassa aivan valtavan kova, joten tyytyväisiä sijoitukseen saa olla! Samalla viikolla saatu KTK1 vähän lievitti tuskaa ;-)

Hetken odottelun jälkeen oli edessä vielä Madicken. Tamma on näyttelyissä vähän kuumuvaa sorttia, joten tätä esittämistä jännitin ehkä eniten, Rosen on käynyt niin tutuksi ja turvalliseksi. Madicken esiintyi myös hienosti ja sain kuulemma ravin näyttetyä hyvin, näiden aikuisten ponien kanssa saa oikeasti juosta, että liikkeet saa näytettyä kunnolla. Lämmin tuli, kun muutenkin aurinko porotti koko viikonlopun pilvettömältä taivaalta. Tosin, parempi niin kuin että vettä vaakatasossa!

Madicken jäi luokassaan viimeiseksi mutta sai kuitenkin hopeaa! Tämän kokemuksen jälkeen uskaltaudun varmasti myös jatkossa tämänkin tamman narun päähän pinkomaan, hauskanen tapaus! Jos Madden esittämistä siis vielä mulle suodaan, vink vink! ;-)

Junibackens Madicken

Lokakuun lopulla olisi vielä yhdet näyttelyt Loimaalla, mutta ne jää nyt meiltä ihan auttamatta väliin Miltsin kaviopaiseen takia. Suoraan sanottuna vähän harmittaa, mutta ei voi mitään! Onhan tässä kesänkin aikana tullut kierrettyä näitä kehiä ihan riittämiin pienelle ponille :-)
Ensi vuonna jatkuu hommat, toivottavasti yhtä voitokkaina! Molenkampin perässä olen valmis ajamaan vaikka toiselle puolelle Suomea ;-)
Tällä hetkellä en jaksaisi odottaa ensi kesää ja seuraavia näyttelyitä, Laatuponikisoja unohtamatta!