Joten ei, meillä ei sairasteta Cushingia! Ponin tulokset eivät ole edes lähellä viitearvoja, joten luotan tähän tulokseen. Eläinlääkäri lupasi vielä lähettää labraan jotain sähköpostia ja kysellä, jos heillä olisi jotain tietoa tuota karvajuttua koskien.
Pakko kehua ruunaa vielä tämän ollessa kovin helppo eläinlääkärin asiakas. Otus vietti edellisyön sisällä ensimmäistä kertaa ainakin kolmeen vuoteen, ja oli silti aamulla lauhkea kuin lammas, vaikka takana paastoa olikin. Pidin ruunan riimusta kiinni, kun tohtori tökkäsi neulan kaulaan ja otti pari putkiloa verta. Loppu aamu sujuikin Ponin osalta sitten sujuvasti heinäpaalin vieressä, kun minä kävin Safin kanssa 45 minuutin metsäkävelyllä.
Meidän eläinlääkäri ei tiennyt vastausta mun kysymykseen, että mikäs tolla sitten on, tänään kun ihmettelin tuloksia kahvikupposen äärellä. Mitenkään kärsivän oloinen tuo ei kuitenkaan ole, joten luulen että jatketaan näin miten ennenkin, ja jos lisäoireita tulee, tutkitaan sitten lisää.
Nyt vielä pohdin sitä, että klippaanko tuon huhti-toukokuussa (kun pärjää yötkin varmasti ilman loimea), vai yritänkö nyhtää epätoivoisesti karvaa irti. Ensimmäisenä vuotenaan kun Ponin tunsin, klipattiin se heinä-elokuussa, kun silloisen omistajan kanssa tajuttiin, että tuo ei oikeasti tiputa sitä karvaansa mihinkään. Vilukissa?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti