Onni on...

 

... nämä kaverit tässä! Kävin tänään kolmen päivän tallitauon jälkeen (2x iltavuoroa, ja eilen olin Jaakkolan Islanninhevostallilla parin tunnin vaelluksella aamuvuoron jälkeen), ja voi vitsit, miten iloiseksi mut voi tehdä kaksi paksua harmaata hevosta! Safi ja Poni tulivat kumpainenkin heti portille vastaan, kun laitumen reunalle saavuin.

Mun oli aluksi tarkoitus lähteä liikuttamaan Poni, mutta kun Safi vaikutti ihan järjettömän läheisyysriippuvalta, laitoin tammalle riimun päähän korvien rapsuttelun jälkeen. Harjasin neitosen pikaisesti läpi(tosta oikein pöllyää valkoista kesäkarvaa irti!), laitoin haavoihin helosania ja kevyesti ötökkämyrkytin tamman. Tarkoitus oli fiilistellä viereisellä hiekkakuopalla vähän kauemminkin, kiipeillä mäkiä ylös ja hakea varmuutta paksun neidin jalkoihin, mutta ukkonen saapui niin hyvin päälle, että tultiin juoksujalkaa 10minuutin liikuskelun jälkeen takaisin laitsalle.

Muulla laumalla oli paljon suurempi hätä Safin perään, mitä Safilla oli kiire kavereiden luo takaisin. Tuo on ihan mahtavaa, että Safi tulee aina mielellään ihmisen kanssa laitumelta/tarhasta/lauman luota pois, ja viimeksi tamman kanssa enemmän touhuttiin silloin, kun sen selässä keikuin. Ei siis varmasti jäänyt paha maku suuhun, kun päätä tungettiin syliin ja tamma oli jotenkin taas niiin läsnä touhuiluissa. Ihana <3

Fiksut, fiksut lapsoset.

Safi on kiltisti käskystä kasvattanut harjaa vähän takaisin!

Ompas laidun kuivan näkönen tässä! Ei se nyt ihan noin paha ole :-D

Syksystä on tulossa taas astetta rankempi. Viime syksynä pääsi Selssi vihreimmille niityille, ja nyt tänä syksynä lähtisi Supervanhus Melex. Papparaisen hampaat ovat aika lopussa, laidunruohoa ruuna pystyy hyvin vielä syömään, mutta kuivaheinästä pappa pyörittää palloja suussa. Greenlinestä tehdyt puurot ei oikein pappaan uppoa, herra on sitä mieltä, että hänhän ei puuroja syö!

Huh, kauhulla odotan syksyä, joka saapuu taas ihan liian aikaisin. Selssin lopetus oli aika raskas kokemus, kun herran vierellä oltiin Outin kanssa ihan loppuun asti. Melexin lopetusta en halua edes ajatella, Outilla ja Melexillä on yhteisiä vuosia lähes 20, mulla ja papparaisella melkein 10. Melex on tuntemistani hevosista tietyllä tapaa arvokkain, ei rahassa, vaan paljon arvokkaamassa suhteessa. Ruuna on opettanut valtavat määrät hevosista, ja miten niiden kanssa kuuluu olla. Onhan tuolla ikääkin jo, 27v on mielestäni aika kunnioitettava ikä, varsinkin, kun otus on vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa :-)

Menipäs taas vakavaksi.....