Maneesireissua, ajo-opetuksen aloittelua...

Pitkästä aikaa bloginkin puolella! Instagramiin (@raiipe) on niin paljon helpompaa ja nopeampaa päivittää kuvakuulumiset, kuin rueta kirjoittamaan blogin puolelle. Yritetään nyt kuitenkin edes kerran kuukaudessa tätäkin päivittää :-D

Mitäs me ollaan puuhailtu sitten viimekirjoittelun, joka sekin koski vallan Ponia... lähinnä otettu aika rennosti! Minoksen kanssa on lenkkeilty taluttaen niin kahdestaan kuin koirankin kanssa, ohjasajattu pihalla ja muutaman kerran käyty ajamassa. Ruunalla on menossa (ikuinen) kuntokuuri sen näyttäessä tällä hetkellä siltä, että se varsoo ihan koska vain varsan heinäpaalista. Onneksi se lähtee Islanninreissuni ajaksi kaverille jossa sitä liikutetaan, en uskaltaisi laittaa 4v ruunaa laitumelle siksi aikaa niin, ettei se liikkuisi juuri yhtään.

Minoksella näkyy nyt kaulan vasemmalla puolella erittäin hyvin syksyllä klinikalla klipattu lähes kalju alue, kun ruuna rauhoitettiin raspausta varten.

Viime viikolla pakkasin molemmat ponit traileriin, ja huristeltiin puolen tunnin matka maneesille. Ohjelmassa oli ihan pelkästään ponien irtojuoksutusta, ja vauhtia molemmissa kyllä piisasikin!
Isla olisi jaksanut varmasti kauemmin mitä Minos, mutta Minos onkin niin mukavuudenhaluinen, että tekee ihan pakolliset ja sitten voisi taas ottaa ihan rennosti. Perus ruuna siis! Tammat nyt menee kiukulla vaikka läpi harmaan kiven ;-)

Saatiin joku aika sitten sovittua piiitkästä aikaa ajotunnit taas lähikentälle järjestettäväksi. Tallinomistajaa ja minua tulee valmentamaan tuttu tunninpitäjä, joka joskus minua ja Poniakin opetti. Olen ajotunneista ihan mielettömän innoissani, varsinkin kun syksyllä siintää Laatuponikilpailut, jossa Minos olisi tarkoitus esittää ajaen. Hiukan meinaa jännitys jo ottaa vallan, vaikka kisat ovatkin vasta syyskuussa!

Hikiset, mutta tyytyväiset ponit maneesijuoksentelun jälkeen. Isla punaisessa villaloimessa, Minos harmaassa.

Islan ajo-opetus starttasi eilen, kun otettiin tallinomistajan kanssa ohjasajosulkeiset Islan ja tallinomistajan tamman kanssa. Molemmilla meni ihan mielettömän hienosti, ihan kuin oltaisiin ennenkin tammoja ohjasajaettu! Isla lähti liikkeelle äänikäskystä tosi hienosti ja pysähtyi ja seisoi paikoillaan hienosti pyydettynä. Ravattiinkin pätkä, eikä tämä aiheuttanut (kummassakaan) mitään jännitystiloja.
Käytettiin vielä kärrytkin molempien perässä niin, että valjaat olivat jo pois ja aisat koskivat kylkiin joka puolella. Kuka arvaa mitä tammat meinasivat?! Aivan oikein, ei yhtään mitään! Fiksuja nämä shetlantilaiset, ei voi muuta sanoa :-)

Ajoeskarilainen Isla <3 

Aamukampa hoikistuu päivä päivältä, kun toukokuun 7. lähestyy hurjaa vauhtia. Enää 33 päivää lähtöön! 32 Minoksen kuskaamiseen ja 28 siihen, että VirkonS:ää pitäisi viimeistään rueta suihkimaan. Se on jo tosi vähän! Lähes kaikki tarpeellinen on jo ostettu, paitsi ne Virkonit pitää ostaa uudet, vanhat kun olivat menneet vanhaksi jo tovi sitten. Uudet ratsastushousut ostan vasta Islannista ja kypäränkin vasta sieltä, jos tilalta ei löydy sopivaa kypärää.
Jännittäviä aikoja! Ennen reissua ajateltiin ottaa vähän intensiivisempi ajo-opetusjakso tammoille, Islakin saa sitten kesän miettiä oppeja ja syksymmällä jatketaan!