Vihdoin lunta ja pakkasta!

Huh, on tänä syksynä ollu jaksaminen ja motivaatio aika koetuksella! Just tässä Outin kanssa juttelin yks päivä Safin liikutuksesta, miten mulla ei riitä yhtään motivaatiota lähteä yksin pilkkopimeään metsään silloin, kun vettä tulee vaakatasossa. Onneksi tänne eteläänkin tuli nyt lunta ja pakkasta (ja näyttäisi jatkuvan myös kauemmin, kuin muutaman päivän!), ja samalla allekirjoittaneen motivaatio otti harppauksen eteenpäin. Safi pitäisi saada laihtumaan (saatiin vähän eläinlääkäriltä nuhteita), ja nyt vuodenvaihteessa sovitaan Outin kanssa aina päivät, joista pidetään kiinni, kumpi liikuttaa minäkin päivänä. Ensi syksy lähenee uhkaavasti, ja ennen ratsukoulutusta tuon olisi kyllä hyvä laihtua vielä rutkasti! Vapaa heinä ei kyllä helpota meidän urakkaa yhtään, mutta vapaa heinä sopii muulle porukalle kuin nenä päähän, niin siitä ei luovuta.

Kaino-kamerani pääsi tänään kivan sään kunniaksi ulkoilemaan tallille mukaan piitkästä aikaa, sovin Taran omistajan, Tiinan kanssa, että tämä ottaa musta ja laumastani parit kuvat. Otin myös muutamat kuvat Tiinasta ja Tarasta, ne odottaa vielä käsittelyä.

Joten eikun ponien harjaus edes suht edustavaan kuntoon, itselle vähän edustavammat vaatteet päälle ja kuvia räpsimään! Kuvia tuli tuhat samanlaista (:-D), mutta säästän teidän silmiä, ja laitan nyt vain tämän yhden porukkakuvan tänne blogin puolelle. Samainen kuva pääsi myös profiilikuvaksi faboon.

Ponin naurettavan viltin syy löytyy alhaalta päin.. Huomatkaa Epe oikeassa reunassa!

Suunnittelin kuvien oton jälkeen lähteväni Safilla ajamaan, ja ottavani Ponin käsihevoseksi, mutta kun neitihevonen liukasteli tiellä niin kovin paljon, niin ei sitten menty. Ponin kärryissähän on toinen rengas tyhjänä, siinä on reikä enkä ole saanut aikaiseksi käydä uutta ostamassa, joten ei menty sitten Ponnynkään kanssa mihinkään. Sen sijaan kuvailin hevosia vielä tarhassa vähän lisää pitkästä aikaa!

Kahdesta ylläolevasta kuvasta näkyy syy, miksi Ponilla oli edustuskuvissa viltti selän päällä - piehtaroimista rakastava ruuna on valinnut piehtarointipaikan loistavasti edellisinä viikkoina, ja kun tarhaa 24/7 ilman loimea, on jälki tämän näköistä. Ja tuo märkä hiekkahan ei lähde tuosta turkista mihinkään, ennen kuin se siihen kuivuu. Tappijalkaisena maha on myös mukavan näköinen! Onnea on kimoutuva poni, vai onko...

Safissa lika ei näykkään yhtä hyvin!

Pörröpää <3

Mitäs Milolle kuuluu? Kaikinpuolin muuten hyvää, mitä nyt aiheuttaa mulle ja kaikille muille asianomaisille harmaita hiuksia, kun varsa on tajunnut, että hän ei saakaan aidasta sähköiskua, kun laskee pään alas ja senkun kävelee alalangan ali. Ja sitten katotaan niin syyttömänä aidan väärällä puolella. Huoh. Olen suunnitellut jo etsiväni haarniskan tuolle, jonka kanssa saisi tarhailla! No, jos se tuosta nyt pikkuhiljaa. Toivon ainakin sormet ja varpaat ristissä!