Kärryponny harjottelee!

Mentiin tänään heti aamusta käymään Outin kanssa Valpperissa ja voi jeesus että mulla meinas loppua huumorintaju niitten tuhannen ja yhden paarman kanssa. Kaikki hevoset olivat yhdessä kasassa katoksessa seisomassa, jossa onneksi oli vähän viileämpää, kuin laitumella.
Myrkytettiin koko lauma ensin huolella läpi, jonka jälkeen otettiin Safi puunaukseen, tällä kertaa niin, että Outi piti tamman narusta kiinni ja meikäpoika harjailin tamman läpi. Kavioiden puhdistus onnistui ihan törkeän hyvin! Kyllä se oppii :-)

Kuten kuvasta voi fiksuimmat lukijat päätellä, oli tänään taas tiedossa ajohommia. Ei nyt laitettu kuolaimia tammalle suuhun, kun tuo ei niistä oikein tykkää, ja kun siellä suussa on se yksi sudenhammas, joka on to do -listalla poistattaa syksyllä, kun tulee viileämmät kelit. Sekin voi vaikuttaa siihen, että tamma ei noista kuolaimista oikein lämpene, joten riimulla mentiin. Mulla on paljon varmempi olo tuon kanssa mennä pelkällä riimulla, kuin että sillä on ne kuolaimet suussa ja koko tamma häslää ja vänkää. Tosin, "pakkohan" niihinkin on totutella, mutta on tällä ohjasajettu ja ollut kärrytkin perässä kuolaimet suussa, mutta jos sitten syksyllä enemmän, kun sudenhammas on poistettu ja suu on parantunut hyvin.
Jos missään näyttelyissä tms., (tarviiko matkaratsastuskisoissa kuolaimia?) ei tarvitsisi kuolaimia, mä opettaisin ton tosi mielelläni suoraan vaikka BB'isiin. No näillä mennään kun joka paikassa on pakko se metallinpala siellä suussa olla D: en ymmärrä.

Jelppailen tammaa kääntymään

Safi könkkäsi/varoi tänään oikeaa etustaan. Jalka ei turvotellut tms., yhtään, joten paikannettiin ontumisen syy maanantain vuoluun, ja siihen mahdollisuuteen, että uusi vuolija on saattanut ottaa vähän liikaa pintaa pois. Seuraillaan nyt pari päivää, ja jos ei ontuminen lakkaa, ollaan yhteydessä eläinlääkäriin. Laitumella tuo liikkuu täysin puhtaasti, mutta tuossa kovemmalla hiekkatiellä tuli ontuminen ajoittain esiin, ei siis joka askeleella.

Oli tarkoitus mennä tänään vähän pidemmälle ajamaan, ja niin, että toinen istuu kärryillä ja ajaa tammaa sieltä, toinen kävelee suurinpiirtein kärryjen kohdalla henkisenä tukena. Koska tamman könkkääminen muutti suunnitelmia, käännyttiin me takaisin kotiin heti, kun tuli hyvä ja tarpeeksi tilava kääntämispaikka. Tälle se kääntäminen on ehdottomasti vaikeinta tässä kärryjutussa, joten me ollaan otettu tarpeeksi tilaa siihen, ei olla pelkällä tiellä lähdetty kääntämään. Koko reissu kesti varmaan maksimissaan kymmenen minuuttia.



Oho. Meidän silatyyny ei ole kaikista kohdista kiinni

Otettiin parit pysähdykset ja liikkeellelähdöt kun tultiin takaisin kotiinpäin, ja pelasi kyllä niin hyvin! On tuo kyllä niin täydellisen ihana varsa ettei mitään järkeä :-) tamma onkin ollut meillä huomenna 5 kuukautta, hirmuisen nopeasti on kyllä aika mennyt.

Käytiin vielä Outin kanssa ajelemassa Melex, ja papparainen pääsi viilentävän suihkun kautta lenkin jälkeen takaisin laitumelle.

Kuvat otti Outi L., älä kopioi!