Tulevaisuuden suunnitelmat

Pientä pohdintaa näin lauantai-illan ratoksi, väsynyt aamuvuorolainen täällä kirjoittelee, joten tekstin laadusta en mene takuuseen ;-) monet aamuvuorot yhteen putkeen ei ole mun juttu, en voisi kuvitellakkaan tekeväni työtä, jossa olet vaikka viisi päivää töissä, aina vaikka seitsemästä viiteentoista. Huh, en jaksaisi! Tai kai siihenkin tottuisi kun olisi kunnon rytmi, tässä työssä kun sitä ei ole...? Joo mutta aiheeseen!

Mitä meidän syksy ja lähitulevaisuus pitää sisällään?
Poni muuttaa tulevana syksynä, varmaan lokakuun puolella samaan talliin Miltsin kanssa. Pikku hiljaa aloitellaan taas normaali liikutus, ja pyritään siihen, että paksu poniotus liikkuisi noin 4-5 kertaa viikossa. Mulla ei ole moneen, moneen vuoteen ollut tilannetta, että hevoset joita liikutan/omat hevoset asuisivat samalla tallilla, joten nyt kun talleja tulee olemaan vain yksi, pääsen vaikka joka aamuvuoropäivä ja vapaapäivä käymään ruunien luona. Iltavuoropäivinä en yleensä tallilla käy, ellei ole kengitystä tms., erikoisohjelmaa.

Junibackens Madicken, tämän kanssa sai juosta ja lujaa!

Ponille olisi tarkoitus ajaa kuntoa ja saada lihasta läskin tilalle. Eero on pitänyt aika hyvää huolta ruunan kunnosta Ponin personal trainerina näin kesän aikana, mutta mulla on hirveä hinku ajamaan! Tykkään käydä syksyisin ajamassa, kun tiet on mukavan pehmeitä. Toki aloitellaan rauhallisesti, Ponin oikea takapolvi kyllä ilmoittaa aika herkästi jos liikutus on liian rankkaa aluksi. Sitten kun ollaan päästy hyvään kohtaan kunnon kohotuksen/lihaksien saannin suhteen, ei polvikaan enää ilmoita itsestään, vaikka liikutus olisikin paikoittain aika rankkaa. Tulevalla tallilla ei tosin ole niin hyviä maastoja, mitä Valpperissa, mutta eiköhän me pärjätä! Tai pärjätäänhän me, kyllä mä sen tiedän ja olen varma siitä! Poni on tällä hetkellä kengättömänä, kun en nähnyt syytä pitää sitä kengässä laitumella, koska varsinainen liikutus on niin harvoin tapahtuvaa, ja laitumella ei nyt kaviot kamalasti kulu, kun liike tapahtuu pehmeällä pohjalla. Eipähän tule Eeroon taisteluarpia!

Entäs junioriosasto?
Minos täyttää marraskuussa 1,5v jolloin aikaisintaan aloitan ohjasajojutut ja kuolaimiin totuttamiset. Toki ponikohtaisesti edetään, ja voipi helposti olla, että tuo aloittamisajankohta siirtyy ensi vuoden puolelle. Mikään kiire kun meillä ei ole! Safi oli myös puolitoistavuotias, kun sillä aloitettiin ohjasajojutut, ja mielestäni se ikä oli kyseisen hevosen kanssa aika passeli kohta aloittaa ajokoulutus. Minokselle ei kärryjä varmasti perään tule ennen kuin vähän ennen ensi kesää. Pari onnistunutta ajo(kokeilua?) alle ja laitumelle kasvamaan ja miettimään opittuja juttuja. Rauhallisesti edetään kuitenkin, Minoksella kun on emän puolelta suvussaan Furunäsiä, joten tahdon minimoida syyt saada edes pieniä slaageja, ettei vaan ruunan herkkä sielunrauha järky ;-)

Canna's Hocus hurmasi taas kaikki, orivarsa hörisi ja hirnui ihan kamalasti kaikille megamageille jalostusoreille!

Mä olen pyöritellyt päässäni ensikuolainvaihtoehtoja, Safilla ensikuolain oli Sweet Iron kolmipala jonka tamma hyväksyi aika hyvin ja nopeasti. Samaa olen vähän pohtinut Minokselle, itselläni ei ole suorista kuolaimista minkään maailman kokemusta, joten jos jollain lukijalla on heittää kuolainsuosituksia shetlantilaiselle ensikuolaimeksi, saapi vinkata! Pikkumusta tarvitsee myös sitten suitset, tosin mulla on yhdet Ponin vanhat jotka ruuna luultavasti perii nyt sitten ensialkuun, kun suitsijutut tulevat ajankohtaisiksi.

Minos on nyt alle kymmenen kertaa ollut yhden ponin kärryjen hinauksessa, ja homma on sujunut oikein kivasti. Ollaan menty pari pikkupätkää raviakin, eikä ongelmia ole ilmaantunut. Suunnitelmissa olisi siis syksyn mittaan ottaa Minosta aina kun mahdollista (kun apukäsiä on saatavilla!) mukaan Ponin ajolenkeille. Tietenkin rauhallisimmille ensin, eikä kauhean usein, että varsan mielenkiinto lajiin pysyy yllä. Tällä hetkellä maastossa kävellessämme on Miltsi hyvinkin reippaana poikana kävelemässä eteenpäin korvat tötteröllä ihan yksinkin. Kaverin kanssa vielä enempi! Poni on kuitenkin suhteellisen maasto- ja liikennevarma kaveri, joten sekin tekee pikkumustalle oikein hyvää. Tähän mennessä meidän autojen ohitukset ovat menneet onneksi Minoksenkin kanssa aika kivasti. Jonkinlaista pomppimista on ollut ilmassa, mutta mielestäni siinä ei ole ollut mitään pelästymistä taustalla.

Madickenin kanssa näytetään hampaita, tamma niin tarkkaavaisena!

Siinä meidän syksy, saa nähdä miten paljon suunnitelmat sitten (Minoksen) kohdalla muuttuu, ihan varsan mukaan mennään rauhaksiin. Tuon kanssa kun ei tosiaan ole kiire mihinkään, poikanen on niin pienikin, että kasvakoot nyt rauhaksiin :-)

Kuvituskuvina KV-näyttelyn antia! Seija Paanaselle taas suurkiitokset kuvista!