Oodi Melexille

Mä en kestä. MÄ EN KESTÄ :DDDD vuonna 2007

Parin kuukauden päästä olen tuntenut Melexin kahdeksan vuotta. Hurjaa, miten aika oikeasti kuluu ihan järjetöntä vauhtia. Muistan vieläkin, mitä Melexin ilmoituksessa hevostalli.netissä luki, minkä Outi oli sinne laittanut, että 19v lv-ruuna etsii vuokraajaa. Eikös se ole aika vanha? äiti ihmetteli, mutta meikäpoika oli jo ihan rakastunut, vaikka ruunaa ollut vielä nähnytkään. Päivä oli perjantai, kun äiti lähetti Outille sähköpostia, ja viiden minuutin välein vinguin äitiä päivittämään sähköpostin, että joko Outi olisi vastannut.
Se on varmaan joku nuori ihminen, ei se nyt perjantai iltana oo kotona koneen vieressä. No, oli se ja vastaus tuli heti samana iltana! Outi lähetti kuvan papparaisesta(ja mun haaveet mustasta hevosesta hajosivat heti) ja sovittiin koeratsastus sunnuntaiksi. Kärsimyksen pari päivää!

Jännitin tottakai koeratsastusta ihan järkyttävän paljon etukäteen. Unohdin siinä jännityksessä katsoa Melexin kaviot ennen lenkille lähtöä, jota sitten pyysin papparaiselta anteeksi lenkin alussa. Tosin aluksi tapeltiin varmaan puoli tuntia, että tarviiko ruunan mun kanssa lähteä mihinkään, kun oli otus niin tottunut vain Outiin. Kaksistaan kuitenkin lähdettiin talsimaan kohti nyt jo niin tutuksi tullutta metsätietä, mun jännittäessä sitä, että koska tää ryöstää, koska tää ryöstää. Siskollani oli joskus entinen suokkiravuri, josta en kyllä  muista että se olisi ryöstänyt (Mia?), mutta reipas menijä tamma kuitenkin oli, ja ajattelin Melexinkin sitten varmasti ryöstävän. Jännityksen takia käveltiin vain. Hengissä selvittiin!

Ah, niiin kaunista! Vuonna 2008 luultavasti.

Hurrrrjat estehyppelöt!

Sovittiin tallilletultua, että rupean ruunaa hoitamaan kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja lauantaisin. Lauantai on tallipäivänä pysynyt iät ja ajat, mutta tiistai siirtyi keskiviikkoon ja myös torstaihin. Yhden kaverin laitoin laukkaamaan Melexillä ensin, koska itse olin niin nössö, etten uskaltanut, mutta muistaakseni minä hyppäsin sillä ennen kys. kaveria. Ehkä? Muisti rupeaa pettämään!

Melex on viisain hevonen, jota olen koskaan tavannut. Ja tuskin koskaan tulen viisaampaa hevosta tapaamaan. Ikähän on tottakai tuonut viisautta mukanaan. Keväällä kun laumaa totutettiin vihreään, ja Melex oli usein pihalla yksinään syömässä vihreää, tuli se takaisin tarhaan vapaana, kun sitä vain kerran kutsui nimeltä. Varsinkin, jos kutsuja oli Outi, minun kanssa ei liikuttu ihan niin nopeaa.

Tuo hevonen tuntuu edelleen niiiin kodikkaalta, kun sen selkään istuu. Valtavan hieno otus <3

A horse doesn't care how much you know, until he knows how much you care. 
-Pat Parelli