Hampilääkärillä

Postausta koristavat tällä kertaa puhelinkuvat, pahoittelut laadusta!

Eilen tuli tuo meidän eläinlääkäri raspaamaan tosiaan koko hevoslauman, sekä rokottamaan Ponin. Pääsin töistä 13:15, tosin lähdin vasta puoli kahden maissa, koska pakkohan se kahvi oli hörppiä kun oli kivat työkaveritkin!
Vähän jälkeen kahden tuli tallin pihaan tuo meidän ell sekä tämän joku harjoittelijapoika. Poni pääsi ensimmäisenä raspin kynsiin, kun oli niin vapaaehtoisena tunkemassa itseään kaikkien syliin. Kahden pitämänä ruuna pysyi hyvin paikoillaan ilman rauhoitusta, eikä otuksella isoja piikkejä ollutkaan. Lisäksi ruunaan pistettiin nyt jäykkäkouristus, seuraava rokotus on sitten parin vuoden päästä.

Sohvi pääsi seuraavana raspattavaksi ja otettiin tammalta samalla sudenhampaat pois. Neitonen huumattiin, kun ei niitä sudenhampaita muuten sieltä olisi saanut pois ruuvimeisselin ja vasaran kanssa ;-) alhaalla oikealla oli, sekä vasemmalla ylhäällä. Kovin pieniä olivat, ja ihan eri näköisiä, kun mitä minä olin kuvitellut! Laitettiin neitonen pihattoon heräilemään pöllyistään, ja otettiin Melex käsittelyyn.

Känniläinen selviytymässä pihatossa

Melexiä ei rauhoitettu, viime kerralla kun ruuna oltiin rauhoitettu, oli se vielä monenkin tunnin päästä ollut ihan tokkurassa. Korkean iän vuoksi rauhoittamiseen liittyy ihan erilailla riskejä, miten nuoren hevosen. Kolme ihmistä piti Melexistä kiinni (tai no, kaksi, minä työnsin takapäätä vähän sivulle) ja niin se sujui sen verran, että saatiin pahimmat piikit pois. Hampaita oli papalta lähtenyt sen verran, että mahdollisesti tuleva kesä on ruunan viimeinen. Melex on saanut viettää viimeiset 17 vuotta mahtavalla, samalla omistajalla tutussa paikassa, viettää hevosen elämää laumassa, opettanut nuoria hevosia tavoille ja ihmisille sitäkin enemmän opettanut vastuuta, ja elämästä noin ylipäänsäkin. Voin valehtelematta sanoa, että Melex on luultavasti elämäni tärkein hevonen, vaikkei oma olekaan :-)

Safin heräilyä odotellessa putsattiin Outin kanssa varusteita satulahuoneessa. Itse kerkesin vain pesemään Ponin valjaat läpi, jonka jälkeen pihatosta rupesi kuulumaan jos jonkinmoista kolinaa, ja Sohvi oli hyvinkin valmis tulemaan takaisin pihalle. Tuo varmaan kuolisi masennukseen jossain karsinassa, tottunut olemaan varmaan koko elämänsä (ainakin viimeisen vuoden) ulkona, ja jo parin tunnin sisällä seisomisen jälkeen tuo vaikutti niiiin kyllästyneeltä.

Pieni ja pyöreä pörheänä! Käytiin viime viikon sunnuntaina samoilemassa metässä, jonka jälkeen käveltiin
pellon kautta kotiin.

Nyt on kaikilla hampaat parhaassa mahdollisessa kunnossa! Toivottavasti ei tarvita eläinlääkäriä tallille nyt seuraavaan vuolu- tai rokotuskertaan mennessä!

Ponin liikutuksesta vielä muutama sananen, ruuna on nyt tällä viikolla liikkunut lähinnä vain narun päässä kävellen, kun on ollut sen verran kylmä, että en ole edes ajatellut kärryissä istumista. Capo on ollut kolme kertaa tällä viikolla mukanani tallilla, ja voi juku sitä haukkumisen määrää! Kokoajan pitää pörrätä Ponin jaloissa, eikä ymmärrä millään, vaikka Poni kauniisti vihjaisikin, että nyt riitti ;-) noo, ehkä se joskus, kun saa tarpeeksi pahasti selkäänsä.

Viime viikon lauantaina käytiin molempien nuorten kanssa talutuslenkillä,
jonka aikana päästettiin nuoret sänkkärille vapaaksi,
tosin, eiväthän ne mitään tehneet, söivät vain ;-)

Seuraavat kolme viikonloppua meneekin mukavasti(...) töissä iltavuorojen merkeissä, ja jo parin kuukauden päästä me vaelletaan Outin kanssa pitkin Islannin jylhiä maisemia!