Tarharallia ja rekilenkkejä!

Nappasin tänään Kaino-kamerani mukaan (kyllä, sillä on nimi. Entinen kamera oli Manu) tallille, ajatuksena saada riehumiskuvia Sahvista ja Pahvista. Muutama loistava kuva olisikin tullut, jos tuo minun Tamron ei sahaisi tarkennuksen kanssa kuin viimeistä päivää... Plää, no, ei voi muuta kuin poistaa ihan epätarkat kuvat ja odotella että meidän nuoriso viitsisi riehua toisenkin kerran sopivasti, kun minä heilun kameran kanssa tarhan puolella ;-)

Poni on niin kovin kauniissa karvassa tällä  hetkellä. Selkä on ihan märkä tai täynnä jääpaloja, mahan alunen on märkä ja jäinen ja takkuinen ja vielä mitä, ja takapolvet näyttävät, kuin tuo olisi ryöminyt suossa. Mun täytyy varmaan vuokrata se klipperi vielä tämän vuoden puolella, ja ajaa tuolta takapolvet lyhkäseen karvaan, sekä mahan alta ainakin kohta, mistä valjaiden mahavyö kulkee. Taidan ottaa hiustenkuivaajan joku päivä mukaan tallille ja puhaltaa tuon kuivaksi, ja sitten toivoa, että ei tulisi enää plussakelejä ja vettä.

"Kuulikste?! Joku hirnu! Iha varmana!!"

Tarpeeksi kauan kun tuijottelin laamaavaa laumaa, muistin jo blogeissa jonkun aikaa pyörineen vinkin hevosten kuvaukseen; hirnuva hevonen suoraan youtubesta!

Poniin tämä tepsi paremmin kuin loistavasti, poniraukka juoksenteli tarhaa ympäri ja kiljui vähän jokaiseen ilman suuntaan, pari kertaa ymmärsi tulla myös mun taskulle ääntä kuuntelemaan. Muukin lauma vähän innostui juoksemaan kun yksi juoksee päätään viskellen ympäri tarhaa.

Itse naureskelin kameran takana räkäistä naurua ja katselin kun lauma juoksentelee ympärillä, Poni etunenässä kiljumassa. Melexin innostui vähän juoksemaan, ja tietty hirnumaan hänkin!

Sohvi alias tädin kultamussukka oli taas aika rauhallisesti, kuten kesällä laitumellakin, kun viimeksi poneja kiusasin hyvien kuvien tähden. Mutta on tuo vaan nätti issiponi! Omakehu haisee ehkä, mutta on tuo muuttunut ihan valtavasti parempaan suuntaan siitä, mitä rääpäle oli kun meille tuli.

Hiukan on mahaa kertynyt, mutta täytyyhän sitä vähän olla varsalla mistä kasvaa! Eikä tuo musta ole vielä mikään hälyyttävän pyöreä, sopivan halittava haliponi <3

Outi tuli tallille juuri sopivasti, kun mä olin kriiseilemässä Ponin mahanaluskarvojen kanssa. Oltiin lähdössä Ponin kanssa ruunan ensmäselle rekilenkille, ja Outi tuli mukaan. Safi pääsi käsihevoseksi ihmettelemään reen ääntä, jos tuo joskus tammankin perään laitetaan :-)

Hyvin meni meidän öbaut puolentunnin reissu - Poni oli kivalla päällä ajaa ja Safi käyttäytyi ihan mahtavasti taas. Muutamat autot tulivat aika läheltä ohi, mutta varsu ei yrittänyt pinkoa mihinkään kuuhun, vähän käveli reippaamin muttei muuta.
Ravipätkillä varsinkin noissa kuvissa mitä napsin, tamma näyttää kovinkin laamalta. Kotiin päin oli sitten vähän reippaampi meniä reen vieressä. On ne ihania, molemmat harmaat <3