Ikioma Poni

Ei puoliksi oma, ei hoitoponi, vaan ihan kokonaan oma.

Oon koko päivän töissä pyöritellyt ajatusta, että ikioma Poni. Ei ihme kyllä tunnu mitenkään hirmu oudolta, mutta johtuu varmaan siitä, että tuo on tuntunut pidemmän aikaa jo ihan omalta? Nyt vaan löytyy (kohta) nimi papereista, eikä tarvi enää kysellä lupia jos esimerkiksi haluan tuolle hierojan.

Menin aamulla yhdeksäksi Mikkolaan, tein vielä tallin hevoslauman väkirehut valmiiksi, jonka jälkeen harjasin Ponin kevyesti ja talutin sen traileriin. Vähän ennen kymmentä oltiin Valpperissa, jossa lykkäsin ponin suoraan tarhaan rallittelemaan. Tulivat heti loistavasti juttuun Safin kanssa! Supervanhus Melex oletettavasti vähän yritti potkiskella ja jahtaili ruunaa, mutta tuo ei välittänyt oikeastaan yhtään. Aikamoista rallia lauma veti toisinaan! Ja heti Poni löysi uuden rakkauden - heinäkatoksen täynnä heinää!

Tarhan märkyys taisi olla kovin kolaus luksukseen tottuneeseen, mutta eiköhän tuo tuosta totu! Ja saa samalla väkisinkin siedätystä veteen. Sievästi kyllä väisteli suurimpia lätäköitä, siinä missä Safi juoksi niiden läpi.

Päivän lempparikuva!

Tämä taas aiheutti melkosen huutonaurun... :--D voi lihapulla.

Poni sai päähänsä heijastinriimun, mutta luulen tuon pysyvän lankojen oikealla puolella kuitenkin suhteellisen hyvin. Melex ja Safi ei tule lankojen läpi, ja kun ruokaakin on niin paljon kun jaksaa syödä, niin miksi lähteä. Toisaalta...

Huomenna töiden jälkeen käymään Valppericityssä katsomassa, että onko tuo vielä hengissä ollenkaan. Tuntuu muuten mahdottoman oudolta, ettei tarvitse käydä enää kuin yhdellä tallilla. Onneksi Mikkolassa ei aamulla ollut oikeastaan ketään, olisin varmaan muuten ruennut nyyhkimään :-D siellä kuitenkin käynyt koko tallin pystyssä olo ajan. Toisaalta tiedän kyllä, että siellä edelleen jonkun verran pyörin iltatallien puolesta, mutta en enää niin ahkerasti, mitä kolmena viime vuotena.