Safin tämänhetkiset varusteet

Koska Safilla ei ole vieä hirmuista kasaa varusteita ja tarvikkeita, ajattelin että kuvaan ne tänään, ja voin sitten 10 vuoden päästä kauhistella sitä tavaramerta, mikä luultavasti silloin on päässyt valloilleen.

Safilla on kolme loimea, kaikki saatiin mukaan myyjältä. Ponilta löytyy fleecevuorellinen sadeloimi, vohveliloimi ja fleeceloimi.
Kaikki kooltaan 125cm, hirmupieniä! Fleeceloimi on varmaan ihan upouusi, tai ei ainakaan montaa kertaa käytetty.


Varsalla on suitsina ravisuitset, jotka menevät vaihtoon heti, kun hevoskauppaan kerjetään. Kuolaimet ovat hirmupienet nivelet, nekin menevät vaihtoon, ekoiksi kuolaimiksi lapsonen saa varmaan jotkut omenanmakuiset kumikuolaimet.
Sitä en tiedä, paljonko tällä tullaan jatkossa kuolaimia käyttämään, mutta poni kyllä niihin totutetaan, kun kuitenkin käydään joissain pienissä kisoissa, jossa on kuolainpakko.

Suurensuuri harjavuori! Ja vain yksi oikean värinen harja. Ja sekin on kaviokoukku. Ajateltiin toisen omistajan kanssa rueta keräämään Safille omenan vihreetä, enkä löytänyt kaupoista muutakun omenan vihreän kaviokoukun.. Noo, näillä mennään!

Väärän värinen harjakassikin! Oivoi...

Ylläolevassa kuvassa on mun rakkausriimu, joka mun oli pakko ostaa kun sen Agrissa näin. Siis aivan pakko. Aivan täydellisen värinen! Varsalle en kyllä ole tätä edes vielä sovittanut, mutta saa sitten odottaa niin kauan, että se on sopiva.

 

Saatiin myyjältä mukaan myös parit vaaleanpunaiset riimut ja -narut. Tuo blingbling riimu ja vaaleanpunainen pörröunelma -riimunaru ovat kyllä jotain niin kamalaa että voi apua :-D No, jos tuo riimu on joku hätävaran hätävara?

Eipä ponilla sitten vielä olekaan muita varusteita, paitsi yksi luultavasti liian iso juoksutusvyö, jonka unohdin kuvata. 

Safi ja lansu-uros Epe

 

Kävin tänään taluttamassa Safia tallin pihalla ekaa kertaa muuton jälkeen. Oli jo pimeää, ja pihassa on valoissa liiketunnistimet, joista olin varma, että Safi saa sätkyn ja kaikkoaa paikalta. Vaan ei, tamma katseli ympärilleen uteliaana, pysähtyi kun käskin ja lähti liikkeelle vasta luvan saatuaan. Ihan mahtava otus!
Safi sai myös tänään harjoitella kiinni olemista, pistin narua pari kertaa puun ympäri ja siinä pällisteltiin hetki, jonka jälkeen otin narun irti, ja annoin ponille palkaksi väkirehut. Joissa yritettiin uittaa kavioita kyllä aika reippaasti. Mutta ei poni välittänyt, vaikka ruokakeppu oli jaloissa mahan alla! Yritti tämä myös tänään uittaa kavioitaan isossa vesisaavissa, täytyy viedä tämä kesällä uimaan Selssin kanssa :-)

Mahtavan upea varsa! On se hiaaano :-)

Lue lisää

Pientä pintaremonttia

Väsäsin eilen yöllä hirveässä inspiraatiossa sivupalkkeihin uudet hevosten esittelykuvat, sekä nyt pääsee kuvalinkeistä hevosten omille esittelysivuille! Kertokaahan mitä tykkäätte.

Tänään olisi suuntana Valpperin talli, ja Safinkin kanssa olisi tarkoitus touhuta jotain :-)

Lue lisää

Let me introduce to you...

... Safira frá Alfahlid!

Lähdettiin tänään vähän kahdeksan jälkeen hakemaan traileria Mikkolasta, tarkoituksena traikun haun jälkeen ottaa suunta kohti Safin myyntitallia. Jossa siis kävimme Melexin ja Selssin omistajan kanssa pari viikkoa sitten maanantaina, ja tammahan myös omistaa kyseisen limemustan riimun, josta pistin kuvaa tänne.

Safi on parivuotias (s. 21.6.2011) Islanninhevostamma, joka siis on(/tulee, Hippos on hidas) puoliksi minun nimissäni. Ensimmäinen oma hevoseni! Fiilis on aika uskomaton :-) neljäntoistavuoden muiden hevosten hoitamisien jälkeen ja ratsastustunneilla käymisen jälkeen, sekä itsenäisen maastohurjastelujen jälkeen musta tuli hevosen omistaja!

  Ja ennenkuin joku tulee pätemään, että otit sitten ensimmäiseksi hevoseksesi parivuotiaan, kouluttamattoman varsan. Kyllä, juuri niin tein, eikä edes kaduta :-) uskon pärjääväni yhdessä tämän toisen omistajan kanssa, koska ympärillämme on niiin laaja hevosihmiskirjo, enkä pelkää kysyä apua, jos (ja kun) sitä tarvitsen.

Kymmenen maissa oltiin siis Safin entisellä tallilla, hoideltiin muodollisuudet ja pakattiin tamma autoon. Varsa meni koppiin toisella yrittämisellä (ekalla oli turhan jyrkkä käännös) ja matkusti hienosti, vaikka ihmiset kävivätkin välillä tankkaamassa heseruualla itseään. Tallin pihassa kun seisoskeltiin ja odoteltiin lähtöä, niin vähän kopista kuului heilumista, muuten ei mitään.
Valpperissa, eli Safin uudessa kodissa, oltiin joskus ööh kahdentoista maissa? Tamma pois kopista ja eikun vain ruunalaumaan!

Taluttaminen tarhalle sujui paremmin kuin hyvin, tamma ei hötkyillyt yhtään. Selssi tuli portille ravilla vastaan, ja Safi aloitti heti hörisemisen. Mukula äkkiä tarhaan ihmettelemään sonnilaumaa.

Aluksi kaikki olivat ihan okei asian kanssa, Melexikin sai tulla haistelemaan varsaa. Aika nopeasti Ässä otti tamman kuitenkin "omakseen" ja aloitti Melexin jahtaamisen, joka sitten jatkui koko sen ajan, mitä me laumaa seurattiin. Selssi oli tammasta ihan hurmiossa, ja Safi näytti paksulle sitten heti kaapin paikan, joka ei kyllä ponin paksuun kalloon uponnut. Monta kertaa Selssi sai monosta.

Ässän kanssa tamma tuli ihan loistavasti juttuun, ja jos Melex pääsi haisteluetäisyydelle, pisti vanhus varsan väistämään aika railakkaasti. Ja Ässä jahtasi Melexiä ja pappa pinkoi pakoon.

Safi vaikutti ottavan muuton tosi lunkisti, ei ollut yhtään hermostuneen oloinen, antoi tarhassa hyvin kiinni ja ihmiset saivat pallotella. Riimukin vaihdettiin pinkistä limemustaan :-)

Tästä lähdetään opettelemaan ohjasajoa, sekä hevosen omistajana oloa! :-)

Lue lisää

Talvista laidunpörhellystä

Sovittiin viikolla joku päivä (oisko ollu torstaina?) että päästetään blondikaverit Liinu ja Nasu laitumen puolelle juoksentelemaan ja me (= minä ja Nasun omistaja) sitten tammoja kuivaillaan. Eri aikaan siis päästettiin tammat laitumen puolelle, mietittiin Liinun juoksentelujen jälkeen, että olisiko pitänyt pistää tammat sinne samaan aikaan, Liinu kun oli vähän hermostunut joutuessaan muista hevosista vähän kauemmas, vaikkakin laitumen edessä olevassa tarhassa yksi hevonen olikin.

Ensimmäisenä päästettiin Nasu laitumelle, aluksi näytti siltä ettei tamma oikein viitsisi juosta muutakuin porttipäädyssä, mutta innostui Nasu sitten kuitenkin juoksemaan laitumen pari kertaa ympärikin.

 

Oli tammalla kivaa, kun oli oikeasti paljon tilaa, että sai kunnolla päästellä menemään! Hurjaa vauhtia Nasu meni häntä tötteröllä :-)

Nasun juoksentelujen jälkeen vietiin tamma talliin, ja mä hain Liinun puunattavaksi. Siinä juotettiin hevoset ja Nasu sai "puuronsa", jonka jälkeen mä lähdin kävelemään Liinun kanssa kenttää hetkeksi aikaa ympäri, kun Nasua vietiin tarhaan. Ja mitä tallissaolon aikana rupesikaan satamaan taivaalta? Ihan hirmuisen sakeasti lunta! No, ei siinä mitään, Liinu laitumelle ja tamma vapaaksi.
Hirveästi tamma ei tahtonut juosta, pysytteli vain portin vieressä kun kaikki kaverit olivat siellä. Muutama hurja pukkihyppy tuli myös.

 

Täytyy ottaa kuvausreissu laitumelle joku kerta uusiksi, kun ei sada lunta, ja vaikka niin, että blondit ovat laitumella samaan aikaan. Sen verran hermostunut Liinu tosiaan oli.

 

 

Liinu jo kovasti menossa, ja mä vielä jotain sähläilen varmaan riimunarun kanssa.

 Huominen lähestyy, ja mun jännitystaso nousee kohisten! ;-) siitä lisää sitten heti huomenissa ;-)

Lue lisää

Erikoispostausta pukkaa

Vai pukkaako?
Kyselisin teiltä, oi arvon hiljaiset lukijat, että kiinnostaisiko teitä jonkinsortin erityispostaus? Jos, niin minkälainen?

Olen saanut haasteita n. 15 kappaletta, mutta olen niin hirveä ihminen, että niitä kohtaa en koe minkäänlaista intoa, joten ne saavat jäädä tekemättä.. :-D Pahoittelut niille, jotka ovat haasteita minulle heittäneet. Ehkä joskus reipastun ja teen nekin, nyt kyllä kovin näyttää siltä, että niin ei käy.

Koittakeehan siis avata suunne ja kirjottaa kommenttia, jos teitä kiinnostaa erikoispostaus, ja kertokaa samalla myös, että minkälainen :-)

Jotta ei oltas aivan kuvattomia; Melex esittelee partaansa 15.4.2012

Lue lisää

Liinun maastakäsittelytunti

Tai siis, Liinun ja minun.
Sovittiin parisen viikkoa sitten tuon meidän agilityvetäjän kanssa, että hän tulee pitämään mulle ja Liinulle maastakäsittelytuntia tänään. Yksi toinenkin tallilainen sitten innostui, ja tuli hänkin mukaan, oltiin kentällä toki eri aikaan. Tämä toinen meni ensin, mun vuoro alkoi siinä ehkä kolmen maissa.

Aloitettiin sillä, että mä näytin mitä teen yleensä kun pidän Liinua vapaana. Tämä meidän ohjeistaja sitten katsoi mun painepistettä, ja muutenkin seuraili Liinua. Otin käyntiä pari kierrosta, ja pyysin raviin, jonka jälkeen vetäjä sanoi, että "pysähdy". Mähän luulin, että piti pysäyttää Liinu, mutta hän tarkoittikin mua. Sanoin vaan sitten että "en tiiä saanko sitä pysähtymään....." ja joo, en saanut vaan suunta vain vaihtui.

Siinä sitten hengittelin hetken ja rauhoitin mieltä, Liinu tuli meiän luokse ja pidettiin alkuun pieni kokous, että mitä tehdään ymsyms.

Vetäjä sanoi, että Liinu on suorittaja, se toimii kuin kone, ja kun olen tuota koko päivän miettinyt, voin todeta, että se on kyllä ihan totta. Se juoksee ympärilläni vapaana, koska tietää että kun kiltisti niin tekee, pääsee siitä pois. Se on läsnä, mutta sen sielu on jossain muualla. Se katselee muualle, eikä oikeasti ole siinä tilassa, minun kanssani.

Oli vähän kova kolaus, ei itselle sen takia, että joo se ei halua olla mun kanssa koska olen tehnyt asioita väärin, jotka ei sovi tälle hevoselle (ainakin osittain) vaan siksi, että minkä takia Liinu on siinä mielentilassa, miksi se haluaa toimia kuin kone ja vaan suorittaa ja suorittaa ja suorittaa. Miksi se ei halua olla ihmisen kanssa.



Vetäjä kyllä sanoi, että olen tehnyt tamman kanssa jo suurimman työn, syystä että ensimmäisen kerran kun pidin Liinua kentällä vapaana, se vain juoksi ja juoksi ympäri kenttää, eikä antanut millään kiinni. Ei yhtään millään, se juoksi itsensä ihan hikeen varmaan puolen tunnin verran. Voin vain jälkeenpäin kuvitella kuinka stressaava tilanne on ollut tuolloin hevoselle, kun kentällä häärää kolme ihmistä yrittäen ottaa sitä kiinni, ja tamma äärettömän herkkänä vaan juoksee karkuun. Nykyään tämän saa hidastamaan itse rauhoittumalla ja hengittelemällä syvään, tulemaan luokse ja antamaan kiinni.

Paitsi että hevonen ei kuitenkaan ole läsnä.
Kuulemma tilanne ei ole toivoton, tosin tie on pitkä, muttei toivoton. Ja sen huomasi jo tänään.. :--)

Mitäköhän me sitten tehtiin? Mä lähdin kävelemään kenttää ympäri, yrittäen olla sydämeltäni avoin ja lämmin, kutsumaan koko sydämelläni hevosta luokseni, kuitenkaan keräämällä suorituspaineita itselleni siitä, että tuleeko se luokseni vai ei. Ihan jumalattoman vaikea tehtävä.

Liinu oli kovin kiinni meidän vetäjässä, seurasi tätä joka paikkaan, ja kun puhuttiin tästä yhdessä kohtaa, vetäjä sanoi, että vieraat hevoset ovat yleensä kuin magneettaja häntä kohtaan, kun hevosten ei oikeasti tarvitse tulla luokse. Kun osataan luopua ajatuksesta "pakko tulla luokse", hevoset yleensä tulevatkin luokse, seuraavat perässä..

Mulla on se ongelma, että mä kerään suorituspaineita siitä, tuleeko hevonen luokseni vai ei, lähteekö se seuraamaan mua vapaana. Pitäisi osata luopua tästä ajatustavasta, se on ihan yhtä ok, että tuleeko se hevonen luokse, vai ei. Mun pitää oppia olemaan sydämeltäni avoin ja lämmin ja pyytämään sitä mun luokse, ei ajatella että pakko sen on tulla kun kutsun sitä näin ja mun kehonkieli sanoo tätä.

Puhuttiin myös, että mun kehonkielellä ei ole mitään väliä, kunhan pääsen tuosta mun suorituspaineesta eroon.

Kuvaajat ei tietenkään silloin olleet paikalla, kun sain hevosen olemaan kanssani. Ehkä juuri siksi Liinu silloin oli kanssani, kun multa oli tietynlaiset kuvauspaineet alta pois. En tiedä.

Kuljeskelin siis ensin kenttää ympäri kuvissa näkyvä lyhyt raippa mukanani, kyykistyin maahan ja olin löytävänäni jotain oikein kiinnostavaa. Jossain kohtaa Liinun mielenkiinto heräsi, ja se rupesi kulkemaan kanssani paikasta toiseen tutkiskellen maasta asioita, joita löysin. Ravattiinkin :-) sitä onnistumisen tunnetta! Ihan mahtavaa. Liinu myös näytti mulle lumikasaansa jonka löysi, ja sitten munkin piti mennä sitä kaivelemaan tyylillä että "sieltä voi tulla vaikka viiden euron seteli!".

Yhtenä tehtävänä oli ympyrätyöskentely, jossa kävelin Liinun kanssa samassa linjassa. Ne jotka tietävät miten ympyrällä kävellään, ehkä myös ymmärtävät mitä haen takaa :-D kävelin siis kylki Liinua kohti, ja käytin raippaa vain merkkinä, en paineen luojana. Hevonen oli täysin erilainen kuin aloittaessamme! Kulki rentoa käyntiä, haisteli kulmassa olevaa kuvaaja-ihmistä, joka oli kuulemma täysin ok ja hyväksyttävää, että Liinu lähtee pois "suoritustilanteesta". Pari kertaa Liinu meni "suoritusmoodiin", jolloin kutsuin sitä luokse, ja sain vetäjältä kehuja, että taidan itsekin olla niin herkkä kuin Liinu, vetäjä oli meinaan juuri sanomassa, että pyydä Liinu luokse, kun olin jo tekemässä. Jee!
Tämänlaista ympyrätyöskentelyä tehtiin molempiin suuntiin käynnissä. Tätä meinaan kyllä jatkaa, taidan jättää tuon entisen ympyrätyöskentelyn vain liikutusmuodoksi, koska hevosesta näki tunnin alussa, että se oikeasti oli jossain muualla kuin läsnä.

Yllä vielä pienisuuri kuvasarja Liinun peruuttamisesta. En tykkää noista pienemmistä kuvista, joten koittakeehan kestää monta samanlaista kuvaa allekain, vaikka ovatkin vain yhtenä kuvana mutta joo.

Saatiin myös kotitehtävä, mun pitää joko oikeasti heittää, tai leikisti heittää kentälle jotain asioita, joita sitten käydään keräämässä Liinun kanssa, yhdessä, pois. Joko vapaana tai narun päässä. Lisäksi saatiin kotiläksyksi harjoitella pujottelemista, jossa kun kutsun hevosta luokseni harjoittelen olemaan avoin ja lämmin, ja kun pyydän hevosta kiertämään tötsän/minkä lie, pyydän lisää tilaa itselleni. Näitä harjoitellaan muutama viikko, helmikuun 2. päivä on sitten uusi maastakäsittelytunti!

Oli kyllä taas antoisa tallipäivä, ihan mahtava! :-) näitä lisää!

Lue lisää

Äänestetään Selssi ja Poni voittoon!

Tölttiä ja pukkilaukkaa -blogissa on valokuvauskilpailu jossa Selssi ja Poni kisailevat yhteiskuvallaan, joka myös komistelee blogini bannerissa. Käykäähän äänestämässä numero 4:sta ja pistetään Selssi näyttämään kaikille taas kieltään! ;-)

Muistakeehan äänestää!

Lue lisää

Kenen riimu...?

 

Käväisin tänään koulun jälkeen Börjesillä, ja mitäs sieltä tarttuikaan mukaan... Cob koon Equitaren riimu! Melexillä on fullin pää, Liinulla xfull, Selssillä ja Ponilla pony koon päät.

Kenenköhän päähän tämä siis istuupi... ;-) Börjesin sivuilta kun vilkaisin, niin taitaa tämä kyllä olla koon liian iso, täytyypi käydä vaihtamassa numeroa pienempään jos näyttää siltä että riimun uusi omistaja hukkuu tähän... Katoinkin, että näyttää niin kovin isolta! Noo, saapi nähdä.

Näihin (huonolaatuisiin kännykkä)kuviin ja tunnelmiin jätän teidät oi arvon lukijat siis tällä kertaa, että mä tykkään aiheuttaa jännitystä! >:D


Oon huono pitämään salaisuuksia kun innostun siitä liikaa.

Lue lisää

Peruskuulumisia

Kukkuluuruu, ja pahoittelut taas pienestä postaustauosta!
Mulla on viimeviikko ollut niin täynnä autokoulua, amista ja junailua toiselle puollelle Suomea, että hyvä kun on pari kertaa tallilla ehtinyt kääntymään. Viime viikon tiistaina käväisin nopeasti Valpperissa hoitamassa Melexin selän ja tallusteltiin me pikkutarhaa umpihangessakin hetki, Selssi oli niin litimärkä, etten sitä kohti viitsinyt edes harjalla osoittaa. Iskä oli koiran kanssa lenkillä sillävälin kun mä reilun tunnin tallilla hääräilin, ja joku paikallinen oli sanonut, että ilveksiä on näkynyt. Toivottavasti eivät koske minun Paksuun (Selssiin)!

Keskiviikkona kävin Mikkolassa, mun oli tarkoitus ratsastaa Liinulla, muttakun tamma oli  niin kovin hermostunut, kun päästiin kentälle, että jätin selkään nousu ajatukset pois heti. Harjoiteltiin maastakäsin sitten pysähdyksiä, jotka sujuivat oikein mukavasti! Päässä oli LG't ja kolmipalat suussa, tosin käytin vain LG'eiden ohjia, kolmipalojen ohjat saivat roikkua vapaana.
Kun oltiin tehty monta pysähdystä, ja palkaksi tamma oli saanut aina luvan liikkua eteenpäin, rupesin tekemään niin, että pysäytin tämän höyryjunan, ja menin roikkumaan jalustimiin. Kaikki ok, kunnon kiitokset ja taas etiäpäin! Tätäkin tehtiin molempiin suuntiin, ja sitten keksin, että rupean hyppimään siinä samalla, kun pidän jalustimesta kiinni. Tämä meni sitten jo Liinun sietorajan yli, ja tamma lähti kävelemään tilanteesta pois, niin helpoitin tilannetta jättämällä hyppimiset pois, ja roikuin vain jalustimissa.
Mitäköhän tein Ponin kanssa keskiviikkona.. Ööh ruuna oli luultavasti kentällä vapaana ja välillä naruriimussa kiinni. Eikun joo! Me harjoteltiin pohkeenväistöä maastakäsin. Poni toimi toisinaan ihan mahtavasti, ja väisti oikein mallikkaasti painetta. Lisäksi juoksutin yhden yksityishevoisen liinassa, kun omistaja pyysi.

Viikonlopuksi lähdin tosiaan toiselle puolelle Suomea, joten talleilut jäivät oletettavasti pois kuvioista.

Tänään lähdettiin Melexin ja Selssin omistajan kanssa kovin jännään paikkaan, josta saatte kuulla lisää ensi viikonloppuna! Tykkään pistää ihmisiä jännitykseen, pahoittelut.
Musta tuntuu, että puhun nykyään jokaisessa kirjoituksessa jotain Melexin lähestyvästä lopetuksesta, mutta tänään puhuttiin omistajan kanssa, että melkovarmasti tuo syksyllä lähtee, mieluiten vähän paremassa kunnossa, kun ei tuo tuosta enää parane. Rankka syksy siis tiedossa, itse olen hoitanut Melexiä elokuussa 7 vuotta, ja samalla omistajalla Melex on ollut 16 vuotta. Voi möh minun papparaista.

Ylläolevat kuvat on otettu syyskuussa 2008, Melexillä on kovin epäharmaa otsa! Nykyään papan otsa on ihan valkoinen jo. Toisaalta ei mikään ihme, toukokuussahan ikää tulee se 26v. Pakko sanoa varmaan viidettätoista kertaa, että miten hieno eläin voi hevonen ollakaan, Melex varsinkin.. :--) viisaampaa saa hakea, miten paljon tuo on opettanut mulle.

PS. en nyt sano satavarmaksi että onko joku noista kuvista ollut täällä ennen, hope not!

Lue lisää

Tavoitteet vuodelle 2013

Jos minä, kun kaikki muutkin?

Kertoilen teille oi armaat blogini lukijat, vähän tämän vuoden suunnitelmia tavoitteiden muodossa. Tosin kovin ympäripyöreästi, sillä en halua aiheuttaa itselleni minkäänlaisia paineita onnistumisen suhteen, koska silloin mulla menee hermot, jos jokin asia ei onnistu. Eli siis, tiedoksi itselleni, kaikki on ok, jos jokin tavoite ei onnistu! Yrittäminen nyt on tärkeintä :--)
Mennään ikäjärjestyksessä...

Melex
Lihominen, lihominen ja lihominen. Pappa on tällä hetkellä vähän surkeana, koska ruunan uusivanha lännensatula painoi pojan selkää, ja nyt sitten onkin ruunanrupukka vähäsen jumissa, ja viettää käyntilomaa, joka sisältää venyttelyä ja selän lämpimänä pitämistä. Tänään lenkillä omistajan kanssa puhuttiin ruunan lopettamisesta, tämä kesä vielä varmaan kirmaillaan laitumella, ja sitten päättyy tämän äärettömän hienon hevosen elämä.
Eli siis, Melexin ja minun tavoite tälle vuodelle on, että ruuna pysyisi mahdollisimman hyvässä paksuuskunnossa (vielä näyttää ainakin lupaavalta!), eikä muutenkaan sairastelisi. Ja vaikka lopetusajankohta onkin jo etukäteen mietitty, tulee syksy varmaan Melexin osalta kovin nopeasti. Raskas syksy siis tiedossa, ihmisille lähinnä.. Ainakin luultavasti, ellei ihmeitä tapahdu ja Melex nuorru ja saa uudet etupolvet! Ja kaiken muunkin. No ei, nyt kaikki hötölän ihmiset luulee, että Melex on ihan kuoleman partaalla ja me vaan liikutetaan sitä, niin ei. Omistaja on tehnyt päätöksen, että kun ruuna ei suostu enää lähteä lenkille, niin sitten on aika viimeisen matkan. Tänään oltiin kyllä vähän peloissamme, kun ruuna niin huonosti käveli, mutta ollaan kyllä varmoja, että se johtuu tuosta lännensatulasta, jota ei enää ruunan selkään pistetä.
Toinen tavoite terveenä ja paksuna pysymisen lisäksi, voisi olla se, että saisin vielä mun ja Melexin välistä luottamussuhdetta paremmaksi. Etsiskelin netistä hevosten otsan pyörteistä tietoa, ja sieltä löytyi, että kaksi vierekkäin = viisas hevonen. Tämä on kyllä Melexin kohdalla (ruunalla on siis otsassa kaksi pyörrettä vierekkäin) osoittaunut ihan paikkansa pitäväksi. Viisaampaa hevosta saa hakea!

Minä itse

Itsevarmuutta lisää, varsinkin uusien hevosten kanssa ja varsinkin uusissa tilanteissa. Tahtoisin oppia rauhoittamaan mieleni nopeammin, esimerkkinä kun hevonen rupeaa kyttäämään jotain > minä jännityn ja valmistun lentämään maahan. Olen kehitellyt itselleni pienimuotoisen maastokammon Väinöltä putoamisen jälkeen, joka esiintyy kyttäämistilanteissa nykyään lähes aina, varsinkin vähän vieraimmilla hevosilla.

Tahtoisin oppia myös lisää maastakäsittelyä, sekä lännenratsastuksen saloja.. Ja toki myös valmistua keväällä lähihoitajaksi, jättää koulun tomut taakse ja lähteä työelämään!

SelssiToisinkuin Melexillä, Selssin ykköstavoite on laihtuminen. Tosin se taitaa olla sama vuodesta toiseen. Kesällä poni pääsee kyllä kunniatehtävään, jota ennen olisi kovin hienoa, jos poni vaikka vähän laihtuisi. Eikun siis niskasta itseä kiinni, ja lenkille joka kerta, kun tallilla käyn :--) nyt on ollut vain niiiin peilijäistä Valpperissa ja täällä muutenkin, että tuon kanssa ei hirveästi viitsi tielle lähteä luistelemaan.

Jos tuo poninpallero kesällä tulisi minun natsileirille kuukaudeksi laihtumaan, ja tällä kertaa ruuna ei menisi laitumelle heti sen jälkeen! ;-)

Liinu

Liinunkin ykköstavoite on lihoaminen ja saada tamman lihakset takaisin. Muutenkin varsomisesta ja mammalomalta hyvin palautuminen on tamman (minun mielestä) tärkein tavoite ainakin näin alkuvuodelle. Liinu on ottanut hyvin vierottamisen, ilman mitään stressinkiä!

Itse tahtoisin voittaa Liinun luottamuksen kunnolla puolelleni, ja muutenkin harrastaa tämän kanssa paljon maastakäsin. Kovin tahtoisin lähteä tämän kanssa Hippiinaan leirille opettelemaan maastakäsittelyä, mutta tämä nyt ei varmaan tänä kesänä vielä onnistu mitenkään päin.. Ehkä ensi vuoden kesänä? Toivotaan!

Ratsastus aloitetaan myös pikkuhiljaa, kovemmat kuolaimet on nyt jätetty kaapin perälle, ja Liinulla mennään nykyään kolmipalalla tai noilla minun LG'eillä. On rennompi, vaikkei jarrut ehkä paremmin pelaakkaan. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Poni

Ponin kasvaminen ja koulutuksen jatkuminen, parit mätsärit tai ohjasajoluokat kuuluvat nuorukaisen tämän vuoden tavoitteisiin. Muutenkin kunnolla oleminen, ja ehkä jonkunasteinen piristyminen olisivat Ponissa asioita, joita haluaisin ruunan kanssa tavoittaa. Yksi tavoite on myös, että uskallan lähteä ajamaan tätä yksin maastoon, jännitän meinaan sitäkin hirmuisesti. Ja Ponin kunnon ja jaksamisen mukaan, olisi kiva lähteä kunnolla ajamaan johonkin metsään, ihan rauhassa tosin, eikä mitään kiitoravia koko matkaa ;-)



Ässä Hässäkkä, minun tämänpäiväinen uljasratsuni!

Pahoittelut kovin tylsistä kuvista, mulla on menossa joku minimaalisen pieni kuvausmotivaatio -kausi.

Lue lisää