Reipas 3,5 kuukauden blogiloma ohi, kotosuomessakin oltu pian pari kuukautta ja nyt vasta sain koneen avattua ensimmäistä kertaa sitten toukokuun. Mikä motivaatiopula?!
Monta kuukautta (kahdeksan aika tarkalleen) odottamani päivä saapui, kun 7.5. nousin Icelandairin siiville ja otin suunnaksi niin Ihanan Islannin. Viiden viikon kesäloma hevostallilla oli ihan nurkan takana! Kun lähdin Suomesta oli täällä vielä aika harmaan rusehtavaa normaaliin toukokuiseen tapaan, mutta lähes samantien kun olin perille (sateiseen) Islantiin päässyt, alkoi täällä ihan mieletön helle. En oikeasti valehtele ollenkaan, kun sanon että ei haitannut yhtään!
Islannissa oli toukokuussa ollut koko alkuvuosi erittäin satainen ja erittäin kylmä. Koko viiteen viikkoon ei mahtunut montaa päivää, kun ei satanut ollenkaan. Tosin maan ilmasto oli erittäin hyvin tiedossa, eikä sinne aurinkoa mentykään ottamaan, mutta paikallisetkin puhuivat, että sateisin ja kylmin alkuvuosi sataan vuoteen!
En ottanut reissuun mukaan ollenkaan kunnon kameraa, vaan kännykällä räpsin sen verran mitä halusin. Ihan kiitettävästi niitä kännykäänkin kertyi, kuvia ja videoita! Ja koskan jatkan motivaatiopulan parissa kieriskelemistä, menen siitä mistä aita on matalin - upotan kuvat suoraan Instagramista (@raiipe) tähän. Sori! Upotan kuvat ja videot tekstin loppuun ja kirjoittelen niihin vähän lisää sitten :-)
Tilalla, jolla työskentelin oli saapumispäivänä 27 hevosta. Muistaakseni 2. viikolla sieltä lähti neljä hevosta Suomeen, ja 2. tai 3. viikolla 12 nuorta päästettiin laitumelle. Meillä oli siis tallissa 11 hevosta liikutettavana ja hoidettavana. Ei paha rasti kahteen pekkaan! Meitä oli tilalla töissä kaksi suomalaista samaan aikaan, tämä toinen suomalainen oli itselleni vieras etukäteen, mitä nyt oltiin viime syksystä saakka puhuttu Messengerissä. Tila oli suomalaisomistuksessa, joten suomenkielellä mentiin päivästä toiseen.
Lisäksi tilalla oli hirmuinen kasa ihan mielettömän söpöjä mustia kissanpentuja, joita palluteltiin aina iltaisin kun hörpittiin teetä olohuoneessa. Lisäksi pihalla oli kanoja ja pari kukkoa, joista toista juostiin aina silloin tällöin vähän karkuun... :-D
Meidän päivät alkoi aamutallilla, en muista enää että mihin aikaan herätyskellot soi, mutta siinä kuuden ja seitsemän välissä se oli. Ehkä?! Syötiin aamupala ja mentiin talliin, siivottiin talli ja lähdettiin ratsastamaan. Tosiaan ratsastettavia hevosia oli 11, vaihdeltiin vähän nössöinä että kenen kanssa pyörittiin kentällä ja keiden kanssa lähdettiin maastoon. Mä olen ratsastajana vähän sellainen, että tarvitsen jonkun auktoriteettia omaavaan siihen mukaan jotta pääsen yli "möröistä", muuten kehittelen päässäni milloin mitäkin ongelmia, enkä uskalla komentaa vierasta hevosta tarpeeksi.
Tästä johtuen mulla oli muutama hevonen, jonka kanssa en kokenut itseäni tarpeeksi rohkeaksi lähteäkseni maastoon ratsain, joten ratsastettiin niiden kanssa joko kentällä tai otettiin ne käsihevosiksi mukaan.
Lounasta syötiin n. 12-13 jonka jälkeen oli pakollinen ruokakooma, jonka jälkeen lähdettiin vielä tarpeen mukaan liikuttamaan hevosia ja laittamaan tallia iltakuntoon. Klo 19 otettiin hevoset sisään ja mentiin iltapalalle. Voin sanoa, että pari ekaa viikkoa olin hyvin aikaisin nukkumassa, sen verran uutta ja jännää kun kaikki oli! Parina viimeisenä viikkona normaali yökukkujamoodi kyllä palasi takaisin, vaikka aamuherätykset pysyivät samana.
Itsehän en ole islanninhevosilla ratsastanut suoraansanottuna juurikaan, joten sain hirveästi irti, kun tilan omistaja, askellajituomari, tuli mukaan maastolenkeillemme. En ole eläissäni niin makeaa tölttiä päästellyt! Ai vitsit, kyllä oli hymy kuulkaa herkässä, kun tilanomistaja laukkaa hevosellaan vieressä ja minä menen tölttiä lempparitammallani. Ihania muistoja! Suut messingillä myös nelistettiin tien vieressä kulkevaa ratsastustietä pitkin takaisin kotiin, kun maastolenkki oli vähän venähtänyt ja iltatalli oli hieman myöhässä. Siinä oli turisteilla katsomista :-D
Tehtiin myös paljon kaikkea muuta, entä hevosten kanssa puljaamista. Käytiin katsomassa valtavasti ihan mielettömiä nähtävyyksiä, Reykjavikissä pariin otteeseen, Selfosissa joka viikko ainakin kerran (toisinaan myös liftattiin sinne muutenkin - en ole ikinä Suomessa liftannut, mutta Islannissa se oli ihan turvallista ja tosi yleistä!) ja toisiksi viimeisenä viikonloppuna lähdettiin Pohjois-Islantiin yhdeksi yöksi autolla. Husavik oli mieletön pieni kaupunki (tai kylä, Reykjavik taitaa olla ainut kaupunki) Atlantin rannalla, ja jätti sellaisen fiiliksen, että sinne on päästävä uudestaan.
Uusi tatuointi tarttui myös matkaan, pitihän sitä joku pysyvä matkamuisto saada ;-)
Kotiin palasin 10.6. suru silmässä ja epäuskoinen tunne matkalaukussa mukana. Viisi viikkoa oli hurahtanut ohi ihan hetkessä, ja kuten tilanomistajankin kanssa puhuttiin, parin päivän päästä tunne oli sellainen, kuin reissusta olisi ollut kauemminkin. Pakko kuitenkin myöntää, että Islanti jätti taas niin pysyvän jäljen tuon reissun aikana, että ensi vuodeksi on samanlainen viiden viikon työrupeama sovittu, tosin eri tilalle. En tiedä mikä Islannissa viehättää, mutta jokin siinä tuntuu niin kodilta kaukana kotoa. Palo kielen opetteluun on kova - viiden viikon aikana oppi hieman lausumaan vaikka miten lausutaan á (au), ó (ou), í (ii), ll (tl) au (öi) ja y (i). Ihan mielettömän kaunis kieli jota haluan vielä joku päivä oppia!
Hevosta ei tältä reissulta tarttunut mukaan, vaikka sitä kovin yritettiinkin ja pakko myöntää, tiukkaa teki kuunnella järkeä!
Tässä hyvin tiivistetysti ja pintaraapaistu viiden viikon Islanninseikkailu, kysykää ihmeessä jos jokin mietityttää!
Lue lisää
Monta kuukautta (kahdeksan aika tarkalleen) odottamani päivä saapui, kun 7.5. nousin Icelandairin siiville ja otin suunnaksi niin Ihanan Islannin. Viiden viikon kesäloma hevostallilla oli ihan nurkan takana! Kun lähdin Suomesta oli täällä vielä aika harmaan rusehtavaa normaaliin toukokuiseen tapaan, mutta lähes samantien kun olin perille (sateiseen) Islantiin päässyt, alkoi täällä ihan mieletön helle. En oikeasti valehtele ollenkaan, kun sanon että ei haitannut yhtään!
Islannissa oli toukokuussa ollut koko alkuvuosi erittäin satainen ja erittäin kylmä. Koko viiteen viikkoon ei mahtunut montaa päivää, kun ei satanut ollenkaan. Tosin maan ilmasto oli erittäin hyvin tiedossa, eikä sinne aurinkoa mentykään ottamaan, mutta paikallisetkin puhuivat, että sateisin ja kylmin alkuvuosi sataan vuoteen!
En ottanut reissuun mukaan ollenkaan kunnon kameraa, vaan kännykällä räpsin sen verran mitä halusin. Ihan kiitettävästi niitä kännykäänkin kertyi, kuvia ja videoita! Ja koskan jatkan motivaatiopulan parissa kieriskelemistä, menen siitä mistä aita on matalin - upotan kuvat suoraan Instagramista (@raiipe) tähän. Sori! Upotan kuvat ja videot tekstin loppuun ja kirjoittelen niihin vähän lisää sitten :-)
Tilalla, jolla työskentelin oli saapumispäivänä 27 hevosta. Muistaakseni 2. viikolla sieltä lähti neljä hevosta Suomeen, ja 2. tai 3. viikolla 12 nuorta päästettiin laitumelle. Meillä oli siis tallissa 11 hevosta liikutettavana ja hoidettavana. Ei paha rasti kahteen pekkaan! Meitä oli tilalla töissä kaksi suomalaista samaan aikaan, tämä toinen suomalainen oli itselleni vieras etukäteen, mitä nyt oltiin viime syksystä saakka puhuttu Messengerissä. Tila oli suomalaisomistuksessa, joten suomenkielellä mentiin päivästä toiseen.
Lisäksi tilalla oli hirmuinen kasa ihan mielettömän söpöjä mustia kissanpentuja, joita palluteltiin aina iltaisin kun hörpittiin teetä olohuoneessa. Lisäksi pihalla oli kanoja ja pari kukkoa, joista toista juostiin aina silloin tällöin vähän karkuun... :-D
Meidän päivät alkoi aamutallilla, en muista enää että mihin aikaan herätyskellot soi, mutta siinä kuuden ja seitsemän välissä se oli. Ehkä?! Syötiin aamupala ja mentiin talliin, siivottiin talli ja lähdettiin ratsastamaan. Tosiaan ratsastettavia hevosia oli 11, vaihdeltiin vähän nössöinä että kenen kanssa pyörittiin kentällä ja keiden kanssa lähdettiin maastoon. Mä olen ratsastajana vähän sellainen, että tarvitsen jonkun auktoriteettia omaavaan siihen mukaan jotta pääsen yli "möröistä", muuten kehittelen päässäni milloin mitäkin ongelmia, enkä uskalla komentaa vierasta hevosta tarpeeksi.
Tästä johtuen mulla oli muutama hevonen, jonka kanssa en kokenut itseäni tarpeeksi rohkeaksi lähteäkseni maastoon ratsain, joten ratsastettiin niiden kanssa joko kentällä tai otettiin ne käsihevosiksi mukaan.
Lounasta syötiin n. 12-13 jonka jälkeen oli pakollinen ruokakooma, jonka jälkeen lähdettiin vielä tarpeen mukaan liikuttamaan hevosia ja laittamaan tallia iltakuntoon. Klo 19 otettiin hevoset sisään ja mentiin iltapalalle. Voin sanoa, että pari ekaa viikkoa olin hyvin aikaisin nukkumassa, sen verran uutta ja jännää kun kaikki oli! Parina viimeisenä viikkona normaali yökukkujamoodi kyllä palasi takaisin, vaikka aamuherätykset pysyivät samana.
Itsehän en ole islanninhevosilla ratsastanut suoraansanottuna juurikaan, joten sain hirveästi irti, kun tilan omistaja, askellajituomari, tuli mukaan maastolenkeillemme. En ole eläissäni niin makeaa tölttiä päästellyt! Ai vitsit, kyllä oli hymy kuulkaa herkässä, kun tilanomistaja laukkaa hevosellaan vieressä ja minä menen tölttiä lempparitammallani. Ihania muistoja! Suut messingillä myös nelistettiin tien vieressä kulkevaa ratsastustietä pitkin takaisin kotiin, kun maastolenkki oli vähän venähtänyt ja iltatalli oli hieman myöhässä. Siinä oli turisteilla katsomista :-D
Tehtiin myös paljon kaikkea muuta, entä hevosten kanssa puljaamista. Käytiin katsomassa valtavasti ihan mielettömiä nähtävyyksiä, Reykjavikissä pariin otteeseen, Selfosissa joka viikko ainakin kerran (toisinaan myös liftattiin sinne muutenkin - en ole ikinä Suomessa liftannut, mutta Islannissa se oli ihan turvallista ja tosi yleistä!) ja toisiksi viimeisenä viikonloppuna lähdettiin Pohjois-Islantiin yhdeksi yöksi autolla. Husavik oli mieletön pieni kaupunki (tai kylä, Reykjavik taitaa olla ainut kaupunki) Atlantin rannalla, ja jätti sellaisen fiiliksen, että sinne on päästävä uudestaan.
Uusi tatuointi tarttui myös matkaan, pitihän sitä joku pysyvä matkamuisto saada ;-)
Kotiin palasin 10.6. suru silmässä ja epäuskoinen tunne matkalaukussa mukana. Viisi viikkoa oli hurahtanut ohi ihan hetkessä, ja kuten tilanomistajankin kanssa puhuttiin, parin päivän päästä tunne oli sellainen, kuin reissusta olisi ollut kauemminkin. Pakko kuitenkin myöntää, että Islanti jätti taas niin pysyvän jäljen tuon reissun aikana, että ensi vuodeksi on samanlainen viiden viikon työrupeama sovittu, tosin eri tilalle. En tiedä mikä Islannissa viehättää, mutta jokin siinä tuntuu niin kodilta kaukana kotoa. Palo kielen opetteluun on kova - viiden viikon aikana oppi hieman lausumaan vaikka miten lausutaan á (au), ó (ou), í (ii), ll (tl) au (öi) ja y (i). Ihan mielettömän kaunis kieli jota haluan vielä joku päivä oppia!
Hevosta ei tältä reissulta tarttunut mukaan, vaikka sitä kovin yritettiinkin ja pakko myöntää, tiukkaa teki kuunnella järkeä!
Tässä hyvin tiivistetysti ja pintaraapaistu viiden viikon Islanninseikkailu, kysykää ihmeessä jos jokin mietityttää!
Toiselta maastolenkiltä toisena päivänä - oltiin tilalla ekana päivänä niin myöhään, ettei lähdetty enää ratsastamaan. Tässä mulla on ratsuna Ósk, edessäni ratsastaa toinen suomalainen Telmalla ja kaukana edessä menee tilan omistajan tytär Freydiksellä.
Korvanäkymä Saediksen selästä (sori, kirjoitusasu ei nyt ole ihan oikein, mutten saa koneella tehtyä oikeanlaista ae -kirjainta). Näitä kuvia riittää! Kotipihalta lähti heti ratsastusteitä kumpaankin suuntaan.
Ódinn, nuori, iso ja herkkis ruuna. Tämä oli ihan mielettömän komea ja ulkonäön perusteella sitä ihastelin, mutten viihtynyt ruunan selässä ollenkaan :-D
Hjálparfoss, meillä kävi tuuri kun mentiin tätä vesiputousta katsomaan, paikan päällä ei ollut AINUTTAKAAN turistia! Harvinaista herkkua! Tämä oli tosi makea vesiputous, niin kuin oikeastaan ne kaikki :-)
Ensimmäisenä lauantaina käytiin Secret Lagoonissa uimassa - 40 asteista luonnon lämmittämää vettä. Oli hiukan ihanaa! Reunoilta vesi oli kuumempaa, koska altaan ympärillä oli kiehuvia vesialtaita. Islannin luonto on mieletön!
Tästä tammasta tuli ehdoton lemppari reissun aikana - saanen esitellä Klukan! Tällä ratsastaminen oli aina kivaa ja tällä mentiin myös sitä ihan mieletöntä tölttiä. Ihana, ihana Klukka <3
Seljalandsfoss oli vesiputous, jonka takaa pääsi kävelemään. Ihan mieletön kokemus!
Gljúfrafoss jonka nähdäkseen piti kävellä pientä puroa pitkin kivillä kävellen, mutta mahdollinen sukkien kastuminen oli sen arvoista! Vesiputous meni kallion sisällä, pauhu oli kova mutta näky taas kerran mieletön!
Skógafoss oli ehdottomasti lempivesiputous tältä reissulta. En tiedä mikä tässä niin viehätti mutta katsokaa nyt! Tämänkin vesiputouksen viereen pääsi kävelemään, jonka lisäksi putousta pääsi katsomaan tuolta ylhäältä.
Parhaat näköalat oli kuitenkin Klukan selässä :-) niin kiva tamma!
Minulla ratsuna Telma, käsihevosena Saedis ja kuvaajalla ratsuna Ósk.
Minulla ratsuna Snaedis (Saediksen emä), toisen suomalaisen työntekijän ratsuna Telma, kädessä Lilla Tru (Klukan emä) ja Lilla Trussa kiinni Snaefinnur (eli Snaffe). Näillä neljällä oli muistaakseni kaikilla sama isä.
Aurinkokin näyttäytyi toisinaan, tässä olen Snaefinnurin selässä. Snaffe oli herttainen paksu ruuna, joka toisinaan ratsastettaessa päätti että nyt riitti, löi liinat vaikka laukasta kiinni ja kääntyi kotiin. Ei kuitenkaan lähtenyt kiikuttamaan, vaikka vahvana hevosena olisi senkin voinut tehdä. Kuvassa näkyvää suoraa tultiin lähes aina Snaffen ja Telman kanssa täysiä takaisin kotiin päin, Snaffella oli iiihana laukka! Ihana Snaffe-setä <3
Óskilla oli niin tasainen töltti, että uskalsi ottaa kännykän taskusta videointia varten. Ratsastustiet menivät ihan teiden vieressä, ja siitä vaan ohi sujahtelivat isotkin rekat yhdeksääkymppiä, eivätkä hevoset korviaan loksauttaneet. Huippuja!
Lilla Tru oli pieni, pyöreä ja ponimainen ja tosiaan Klukan emä. Yksi lemppareita loppuviimeksi! Tämän kanssa sai tehdä tosissaan töitä, jos halusi saada tölttiä esiin. Ja töitä tehtiinkin! Mulla tuli selkä tosi kipeäksi, jos mennä kipitin "Lilliksen" kanssa pelkkää ravia ja laukkaa. Itseasiassa ensimmäinen ja viimeinen ratsastuslenkkini tällä Islanninreissulla oli Lilliksen selässä - viimeisellä ratsastuslenkillä baanatettiin menemään vedet silmissä laukkaa täysillä jalustinhihnan hangatessa jalkaan haavan, josta näkyy arpi edelleen. Loppukäynnit mun piti kävellä itsekin kun selkä vihloi ravin takia niin paljon, etten kyennyt olemaan selässä.
Ensimmäisellä ratsastuslenkillä taas painettiin Lilliksen kanssa täysillä laukkaa joenvartta pitkin. Pieni tamma paino menemään minkä pääsi mutta edellä menevät Ósk ja Gletta pääsivät silti karkuun :-D ihana tamma!
Ensimmäisellä ratsastuslenkillä taas painettiin Lilliksen kanssa täysillä laukkaa joenvartta pitkin. Pieni tamma paino menemään minkä pääsi mutta edellä menevät Ósk ja Gletta pääsivät silti karkuun :-D ihana tamma!
1.6. otin Reykjavikissä tatuoinnin, tämä tarkoittaa hyvää onnea matkustamisessa ja on "kirjoitettu" vanhoilla riimukirjaimilla. Mä niiiin tykkään tästä, kun tatuoinnin sanoma ei aukea kovin monelle ihmiselle ilman kertomista.
Pohjoisessakin käytiin ihastelemassa vesiputouksia, tämä valtavan kokoinen on nimeltään Godafoss - jumalten vesiputous.
Mielettömän kaunis Pohjois-Islanti!
Snaffen selässä oli hyvä käydä katsomassa nuorten vesitilanne, vasemmalla Saumur ja oikealla Klukkutimi.
Puuh, instan puolella on kuvia vielä vaikka kuinka paljon lisää. Kaveriraukat niin töissä kun muuallakin ovat nähneet ja kuulleet vaikka mitä Islantitarinoita. Mä voisin puhua tästä reissusta vaikka kuinka!
